Historiaa

GPS on lyhenne sanoista Global Positioning System (maailmanlaajuinen paikannus järjestelmä).
Sen on alun perin kehittänyt Yhdysvaltain puolustusministeriö 1970-luvun puolivälissä.
Tarkoitus oli kehittää sotilas, sekä siviilikäyttöön tarkoitettu tarkka ja reaaliaikainen paikannusmenetelmä. GPS on tällä hetkellä ainut täysin toimiva paikannusjärjestelmä, mutta muitakin on kehitteillä.

Miten GPS toimii?

GPS-paikannus perustuu satelliittien lähettämiin atomikelloajan ja paikka tietojen laskuun.
GPS- vastaanottimella pitää olla yhteys vähintään neljään satelliittiin ennen kun paikannus onnistuu. Kun laite on saanut signaalit, se laskee paikan satelliittien aika ja paikka tietojen perusteella, ja kertoo sen käyttäjälle.

Missä GPS:ää käytetään?

GPS- paikantimet ovat varsin yleisiä nykymaailmassa ja niihin saattaakin törmätä melkein missä tahansa.
Nykyään GPS- paikannin voidaan pakata todella pieneen tilaan ja sen virran säästöominaisuudet ovat hyvin kehittyneet lähivuosien aikana.
Esimerkiksi golfaajat voivat käyttää rannekelloa missä on paikannin, jonka avulla voidaan seurata missä kukin pelaaja kulloinkin on. Laitteen avulla voidaan myös tallentaa pelaajan kulkema reitti ja jälkikäteen purkaa se tietokoneelle ja julkaista vaikka internetissä.
Myös lenkkeilijöiden käyttämissä sykemittareissa on usein paikannin. Näin saadaan lenkin jälkeen purettua tietokoneelle tarkka reitti missä on lenkkeilty, ja nähdään myös matkan aikana tapahtuneet korkeusvaihtelut.
Ehdottomasti yleisimpiä ovat autoissa käytetyt autonavigaattorit.
Uusimmissa gsm-puhelimissa on useasti sisäinen paikannin ja tätä kautta navigointi yleistyy kokoajan kovaa vauhtia